Myötäelämisen tarve on hyvin ajankohtainen näinä aikoina, kun erilaiset globaalit uhat, pelot ja turvallisuushakuisuus vallitsevat maailmassa. Myötätunto kytkeytyy auttamiseen ja asettumiseen toisen ihmisen asemaan. Se koostuu tietoisuudesta, tunteesta ja toiminnasta, on monikerroksinen ja monimuotoinen mielen tapahtuma, joka liittyy omaan kokemukseen olla rakastettu ja huolehdittu. Samalla muutkin ovat rakastamisen arvoisia ja oikeutettuja apuun. Nykypäivänä myötätuntoisen vuorovaikutuksen vaatimus kuuluu lähes jokaiseen ammattiin, työyhteisöön ja johtamiseen. Auttamiseen ja tuen antamiseen paneutuvalla toiminnalla ja rinnalla kulkemisella on edistävä vaikutus myös ihmisen omaan terveydentilaan, työssä viihtymiseen ja työn tuloksiin.
Tavallisesti ajatellaan, että myötätuntoa on helpointa osoittaa toista ihmistä kohtaan. Sen vastaanottaminen on vaikeampaa ja kaikkein haastavinta on osoittaa myötätuntoa itselle. Itsemyötätunto lähtee oman mielen toiminnan ymmärtämisestä. Pohdimme ja mahdollisesti pelkäämme asioita, joista meillä ei ole selkeää näkemystä. Parempi itsensä ymmärtäminen auttaa olemaan hyväksyvämpi ja myötätuntoisempi itseä kohtaan. Tämä tarkoittaa avointa, ei-arvostelevaa asennetta omaa riittämättömyyttä ja epäonnistumisia kohtaan.
Itsemyötätunto on tietoista läsnäoloa suhtautumisessa omiin tunteisiin ilman välttelyä tai ylianalysointia. Se on ystävällisyyttä itsekriittisyyden ja itsen rankaisemisen sijaan sekä inhimillistä ymmärrystä siitä, että epäonnistuminen on normaalia ja jaettua, ei eristäytynyt kokemus. Itsemyötätunto on kyky vahvistaa itselleen omia tunteitaan ja normalisoida omia kokemuksia, ovat ne sitten hyviä tai huonoja. Sen merkitys korostuu tukena vaikeiden ajatusten hyväksymisessä, omien tarpeiden tunnistamisessa ja itsestä huolehtimisessa.
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”
Näkökulmia itsemyötätuntoon
Evoluution myötä ihmiselle on kehittynyt erilaisia mielen valmiuksia. Suojavalmiuden tarkoituksena on käytännössä suojata vaaroilta ja epämiellyttäviltä asioilta. Se ohjaa huomion uhkiin ja ongelmiin rajaten kaiken muun ympärillä olevan olennaisen tiedon. Silloin ihminen tekee helposti yleistäviä johtopäätöksiä ja tulkitsee asioita mustavalkoisesti. Kun suojavalmius on voimakkaasti läsnä, se aiheuttaa murehtimista ja asioiden vatvomista. Myötätuntovalmius puolestaan sallii ihmisen pysähtyä, havainnoida turvallisuuden merkit, rauhoittua ja mahdollistaa huomion laajenemisen muihin asioihin uhkaan keskittymisen sijaan. Se luo edellytyksiä ongelmien parempaan ratkaisemiseen ja asioiden hyväksymiseen sekä rohkaisee tekemään itselle tärkeitä asioita.
Itsemyötätuntoon ja myötätuntoon liittyy aina vahvoja tunteita ja tunne-elämyksiä. Suojavalmius nostaa esiin ahdistusta, pelkoa, vihaa, surua, syyllisyyttä ja häpeää. Myötätuntovalmiuden vallitessa turvallisuus, myötätunto, tyyneys ja tyytyväisyys ovat keskeisiä tunnetiloja. Työnohjauksessa tunteiden ilmaiseminen, nostaminen esiin ja työstäminen vaatii rohkeutta, avoimuutta ja keskinäistä luottamusta osallistujien kesken. Hyvillä kysymyksillä intuitiivisen havainnoinnin lisäksi on ratkaiseva merkitys, ellei spontaania tunne-elämysten nousemista tapahdu:
- Mitä asioita arvioit itsessäsi kriittisesti?
- Miten suhtaudut omiin virheisiin ja puutteisiin?
- Millaisia tunteita kriittisyys herättää sinussa?
- Motivoiko vai masentaako kriittisyytesi sinua?
- Miten helposti menet mukaan vaikeisiin tilanteisiin?
- Miten vahvasti vertailet itseäsi ja toimintaasi muiden tekemisiin?
Itsemyötätunnon haasteellisten kokemusten käsittelyn ja työstämisen taustalla on uteliaisuus ohjattavan tavoitteita ja hänen valitsemiaan sanoja, ilmeitä, eleitä sekä olemusta kohtaan. Kyseessä on kyky havainnoida, hyödyntää omaa intuitiota, käyttää kaikkia aisteja ja kiinnittää huomiota ympärillä oleviin tarinoihin. Uteliaisuuden ansiosta toisen ihmisen erilaiset näkökulmat ja vaihtoehdot nousevat herkemmin esiin. Vahvuuksien ja osaamisten kuin myös epävarmuuksien havainnoiminen lisää toisaalta uteliaisuutta ja samalla pyrkimystä päästä syvemmälle itsemyötätunnon tai itsekritiikin syövereihin. Halu oppia tuntemaan ohjattava syvemmin suuntaa uteliaisuuden itsestä ulospäin. Sekä oman kiinnostuksen tutkiminen että toisen ihmisen tarpeen kartoittaminen on hyvä olla käynnissä rinnakkain.
Uteliaisuus viestii uuden tiedon etsimistä, ongelmien ratkaisemista ja puutteellisen tiedon tunnistamista. Samalla ulottuvuutena on stressin sietäminen, joka lähtee odottamattomien, monimutkaisten tai epämääräisten ahdistusta ja hämmennystä tuottavien tekijöiden tutkimisesta. Sosiaalisesti ajateltuna uteliaisuus ilmentää halua tietää tarkkailemalla, kuuntelemalla tai puhumalla, mitä muut ajattelevat ja etsiä tai tavoitella samalla jännitystä. Se ei tarkoita kuitenkaan kohteen arvottamista hyväksi tai huonoksi, vaan merkitsee läsnä olemista sille, mitä havaitsemme. Uteliaisuus on tilan luomista vuorovaikutustilanteissa. Siihen tarvitaan dialogisia taitoja ja odottamista, ei valmiin mielipiteen muodostamista. Riittävällä uteliaisuudella ja tilan varmistamisella päästään syvemmälle itsemyötätunnon kysymyksiin.
Itsekritiikki, jonka jokainen tunnistaa, on inhimillinen ilmiö. Se herättää mielikuvan prosessista arvioida itseä ja tarkastella omaa toimintaa erityisesti silloin, kun kaikki ei ole mennyt hyvin. Kriittisyys itseä kohtaan voi altistaa sosiaalisten tilanteiden pelolle ja masennukselle sekä heikentää kykyä tulla toimeen stressitilanteissa. Haitallinen itsekritiikki on syyllistävä tapa suhtautua itseen. Toisaalta kriittinen ajattelu auttaa oppimaan virheistä ja kehittämään asioita monipuolisesti. Sen on kuitenkin oltava sävyltään rakentavaa, toivoa ja ideoita antavaa jostain paremmasta toisintekemisestä. Vaatii työtä päästä eroon itsensä arvottamisesta ja täydellisyyteen pyrkimisestä. Sen tilalle tarvitaan ystävällisyyttä itseä kohtaan. Itsekritiikin tiedostaminen mahdollistaa sen muuttamisen.
Hyvän itsetunnon merkitystä on korostettu pitkään, mikä sinänsä on tärkeää, mutta sen ylenpalttinen tavoittelu saattaa johtaa itsekeskeisyyteen, narsistiseen ajatteluun, itselle oikeutettuun vihaan ja syrjintään. Huonon itsetunnon omaava yksilö voi rakentaa ympärilleen superihmisen kuoren. Kuori estää avun vastaan ottamisen ja oman uupumisen tunnustamisen. Samalla se rajaa luovuutta ja rohkeutta toimia rehellisesti itseään ja muita kohtaan. Hyvällä itsetunnolla varustetulla yksilöllä on voimavaroja suojata itseään ja hänellä on henkisiä resursseja rajojensa säilyttämiseen. Hän ei yritä miellyttää muita, vaan hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Hyvän itsetunnon tavoittelun vaihtoehtona on myötätunto itseä kohtaan, joka suojaa itsekritiikiltä, mutta ei tuo esiin tarvetta olla muita parempi.
Myötätuntouupumus ja stressitilanteet niin työelämässä kuin henkilökohtaisessakin elämässä voivat laukaista totaalisen työuupumuksen. Vahva emotionaalinen kytkös ja samaistuminen toisen ihmisen tunteisiin sekä tarpeisiin, omien kipupisteiden aktivoituminen samaistumisen kautta, epäonnistumiset, voimakas itsekritiikki sekä liiallinen täydellisyyden tavoittelu altistavat uupumukselle. Myös puutteelliset irrottautumistaidot vaikeista työtilanteista ja kielteiset kokemukset työtyytyväisyydestä niukentavat henkisiä voimavaroja ja työmotivaatiota. Erityisesti auttamistyössä, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustyössä työskentelevät ovat paineen alla. Heille jo alkujaan on tyypillistä hakeutua alalle ajatuksenaan halu auttaa muita ihmisiä. Myös yksilöiden persoonallisuuksilla ja temperamenteilla on vahva vaikutus myötätuntouupumuksen syntymiselle ja työn kokemiselle kuormittavana. Näistä erityisesti sensivertit (erityisherkät, HSP) reagoivat vastaanottavaisuudellaan ja tarkkuudellaan hyvin vahvasti tunteisiin ja kuormittuvat intuitioherkkyytensä vuoksi työelämän erilaisissa tilanteissa.
Itsemyötätunnon kanssa työskentely lisää mielenrauhaa, vahvempaa luottamusta kohdata vastoinkäymisiä tulevaisuudessa ja rohkeutta tarttua asioihin, jotka ovat tärkeitä itselle. Se vapauttaa luovuutta ja tapaa elää sekä vahvistaa tyytyväisyyden tunnetta ja onnellisuutta.
Työnohjaajan oma itsemyötätunto
Työnohjaajan haasteita ja kriisejäkin voivat aiheuttaa esiin nostetut työläät työyhteisötilanteet, vaativat ohjattavat ja epäonnistuneet, niin sanotut pieleen menneet ohjaukset. Ohjaaja voi jäädä pohtimaan äkillisesti lopetettua työnohjausta tai epämääräisen arvioinnin merkitystä omasta toiminnastaan. Ohjattavana voi olla myös ihminen, joka imee valtavasti energiaa, täyttää koko tilan korostamalla itseään tai nostaa esiin työyhteisönsä muiden jäsenten heikkouksia. Näiden tilanteiden jälkeen työnohjaajan tunnetila voi olla hyvinkin harmistunut ja turhautunut, eikä empaattiselle ja myötämieliselle vuorovaikutukselle ole helppo löytää tietä. Oma itsemyötätuntokin on koetuksella, jos läsnä on vahva epävarmuuden ja epäonnistumisen tunne.
Työnohjaajana onnistuminen edellyttää avointa asennetta ja joustavaa ohjattavien erilaisten, ohjaajan omasta ajattelutavasta poikkeavien näkökulmien käsittelyä. Tietoinen läsnäolo omien ja ohjattavien itsemyötätuntoon liittyvissä kysymyksissä toimii apuna haastavissa tilanteissa. Kokemuksen tunnistaminen ”tässä ja nyt” sekä sen hyväksyminen auttavat vastaamaan tilanteisiin ymmärryksellä ja lempeydellä, myötätunnolla. Ystävällisellä asenteella itseä kohtaan löytyy varmasti erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja asian eteenpäin viemiseksi. Omaa psykologista turvallisuutta voi varmistaa siten, ettei uppoudu liikaa ohjattavan ahdistukseen tai pahaan oloon, vaan toimii ainoastaan peilinä ja luottamuksen kohteena.
Riittämättömyyden tunne voi olla olennainen osa minäkäsitystä. Itseään arvokkaana ja merkityksellisenä pitäminen voi pelottaa ja olla ristiriitaistakin. Taustalla kummittelee usein paremmuuden pelko, mikä kilpailuhenkisessä kulttuurissa vallitsee. Toisin sanoen yksilön täytyy kokea itsensä erityiseksi ja keskivertoa paremmaksi, jotta voi olla tyytyväinen itseensä. Tähän liittyy ihmisten keskinäinen vertailu, joka nostaa esiin huonommuuden tunteita. Jokainen haluaa menestystä, koska kaipaa hyväksyntää ja arvostusta. Kuitenkin itsensä määrittelystä ja keskinäisestä vertailusta tulee luopua. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen ei tarkoita, etteikö voisi olla kunnianhimoinen ja pyrkiä riittävään menestykseen myös työnohjaajana. Merkityksellisyyden tunne antaa puhtia, energiaa ja mielekkyyttä toimintaan.
Miten vahvistaa itsemyötätuntoa:
- Aseta itsesi toisen asemaan, niin pysyt kärryillä, mutta päästä irti ajoissa
- Älä kapeuta ajatteluasi asioita pyörittelemällä, vaan vaihda näkökulmaa tai pyydä kollegan näkemystä asiaan, älä jää yksin, ole dialogissa ympäristösi kanssa
- Anna uteliaisuudelle ja luovuudelle tilaa, ole utelias itseäsikin kohtaan
- Ole rehellinen itsellesi
- Altista itsesi arvioinnille ja palautteen vastaanottamiselle, mutta älä ole liian kriittinen
- Välitä itsestäsi, pysähdy tietoisesti tähän hetkeen
- Älä luovuta liian helposti, käytä kaikkia aistejasi
- Muista, että riittävän hyvä riittää
Itsemyötätunnolla on suojaava vaikutus, joten siksi sen vahvistamista voidaan pitää kestävänä tapana tukea työhyvinvointia ja ennaltaehkäistä työuupumusta myös työnohjauksessa.
Kirjallisuutta
Bergman, M. (2022). Uteliaisuus. Opas työn, johtamisen ja muutoksen supervoimaan. EU: Basam Books Oy.
Grandell, R. (2015). Itsemyötätunto. EU: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Grandell, R. (2018). Irti itsekritiikistä. Löydä terve suhde itseesi. EU: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Neff, K. (2016). Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Helsinki: Viisas Elämä Oy.
Nissinen, L. (2007). Auttamisen rajoilla. Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy. Helsinki: Edita Publishing Oy.
Ollila S. & Kujala A. (2020). Moninaisuus työelämässä ja johtamisessa – erityisherkät persoonat työssä. Hallinnon Tutkimus 2/2020, 90-102.
Paakkanen, M. (2022). Empatian voima työssä. Helsinki: WSOY.
Postareff, L., Lahdenperä, J., Virtanen, V. (2021). The role of self-compassion in teachers’ psychological well-being in face-to-face and online teaching during COVID-19. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23 (3), 13-27.
Saarinen, R. (2017). Oppi luottamuksesta. Helsinki: Gaudeamus Oy
Julkaistu: Työnohjaaja kanavanvartijana. Myötätunto muita ja itseä kohtaan antaa voimaa. Osviitta 2/2022, 5-10