Epävarmuus hyvinvoinnin ja talouden elpymisestä on ollut maailmanlaajuinen huolenaihe tänä vuonna. Toivon näkeminen henkilökohtaisessa elämässä ja työssä on kuitenkin aina ensiarvoisen tärkeää. Työnohjauksella on oma tehtävänsä toivon ylläpitämisessä.
Ajatuksia toivosta
”Se, joka elää toivossa, tanssii ilman musiikkia”, Tuntematon
Usko, toivo ja rakkaus kulkevat teologisina käsitteinä vahvasti yhdessä. Ne antavat viestin yksilön tapaan elää elämäänsä, osoittaa myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta sekä itseä että muita ihmisiä kohtaan yhteisöllisesti. Muita varteen otettavia ihmisen toimintavalmiuksia eli hyveitä ovat kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja viisaus. Puhutaankin hyve-opista tai – etiikasta, jossa toivo nähdään yhtenä vahvana näkökulmana ihmisen elämässä.
Filosofisessa mielessä toivo ymmärretään odotuksena, haluamisena tai toiveena jostain paremmasta asiasta tulevaisuudessa. Toivo on tunnekäsite, johon liittyy sekä positiivista että negatiivista virettä. Myönteisestä näkökulmasta toivo on haluamista tai toivetta jostain, kun taas kielteisenä näkökulmana siihen liittyy pelkoa. Pelkoa siitä, että toiveet eivät toteudukaan halutulla tavalla.
Pelon käsite on kuitenkin salliva, sillä siihen kytkeytyy osaltaan tunne mahdollisuudesta sen voittamiseen ja elämässä tarvittavan varovaisuuden ymmärtämiseen. Toivon vastakohtana pelon lisäksi on epätoivo. Epätoivon käsitteellä on vahva masennukseen suuntautuva viritys, jolloin se merkitsee ei-toivomista ja viestiä mielen synkkyydestä. Nykypäivänä pelko ja epätoivo mielletään huoleksi ja ahdistukseksi toivon vastakohtina.
Muinaiskreikkalaisen runoilija Hesiodoksen kertomus Pandoran lippaasta on mielenkiintoinen. Zeus antoi Pandoralle lahjaksi lippaan, jonka hän innoissaan avasi varomattomasti. Silloin maailman kaikki kurjuudet ja vastoinkäymiset purkautuivat ulos meidän ihmisten rasitteiksi. Lippaaseen jäi onneksi toivo, koska se ei jostain syystä päässyt karkuun. Tarun tapahtumalla voisi olettaa olevan tietynlainen myönteinen tarkoitus, elämän tarkoitus meille jokaiselle. Se, olemmeko optimisteja vai pessimistejä, osoittaa pitkälle sen, miten näemme elämän tarkoituksen.
Optimistisen elämänkatsomuksen omaava ihminen uskoo vaikeuksien voittamiseen ja suuntaa katseensa tulevaisuuteen samalla peilaten kuitenkin menneisyyden valintojaan nykyhetken mahdollisuuksiin. Menneisyyden valinnat ovat kokemuksia, joiden merkityksen huonoinakin optimisti näkee tukea antavina. Pessimisti tarkastelee mahdollisuuksiaan negaatioiden kautta. Menneisyys ja erityisesti siellä tehdyt huonot valinnat ohjaavat tätä hetkeä ja murentavat uskoa toiveiden toteutumisesta tulevaisuudessa. Kuitenkin ”hauraskin toivo on parempi kuin täysi lohduttomuus”, Maria Brooks.Toivomiseen kuuluu toivon kohdetta kohti kulkeminen, mikä tarkoittaa tulevaisuuteen tähtäävää ennakoivaa ajattelua, eli antisipaatiota. Antisipaatioajattelu on tulevaisuuden asioiden läsnäoloa tässä ja nyt. Ennakoinnin tai jopa ennustamisen avulla voimme pohtia tulevien tapahtumien syy- seuraussuhteita ja peilaamalla menneisyydessä tekemiämme valintoja nykytilaan saamme hallinnan ja oppimisen kokemuksia. Tulevaisuuden ja menneisyyden huomioiminen sopivassa määrin yhdessä antaa toivoa nykytilanteen rakentamiseen.
Immanuel Kant lähestyy kirjoituksissaan toivoa järjen kautta. Hän esittää kolme kysymystä: Mitä voin tehdä, mitä minun tulee tehdä ja mitä saan toivoa? Näin järkiperäisestä näkökulmasta katsellen toivon toteutumiseen liittyy realistista rationaalisuutta. Se ei ole pelkkä ihmisen utopistinen tunne, vaan enemmänkin haave tai unelma, joka on periaatteessa mahdollista toteutua oman potentiaalisen ja moraalisen toiminnan kautta.
Ihmisen onnellisuus ja toivo hyvän kokemisesta itse perustuvat hyvän tekemiseen ja onnen ansaitsemiseen. Hyvää tulee tehdä kuitenkin pyyteettömästi, jolloin oikeudenmukaisuus on tekemisen keskeinen arvo. Luonnollinen toivo tarkoittaa jotain hyvää asiaa, joka sijaitsee tulevaisuudessa. Se voi olla vaikeasti saavutettavissa, mutta sen saavuttaminen on mahdollista.
Positiivinen psykologia tutkii, miten ihmiset kokevat erilaisia tunteita. Positiivinen ajattelu ja positiiviset tunnetilat ovat tärkeitä ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Yhtenä tunteena muiden tunteiden joukossa on toivo, joka auttaa etsimään itselle merkityksellisiä tavoitteita elämässä ja ylläpitää uskoa saavuttaa tavoitteet omalla toiminnalla.
Erilaiset vaihtoehdot ja mahdolliset ratkaisut eri tilanteissa tuovat joustavuutta myös silloin, kun tilanteet ovat haastavia ja kompleksisia. Toivolla on keskeinen rooli myös elämänvoiman ylläpitämisessä silloin, kun kaikki ei menekään niin kuin ”strömsössä”. Asiat voivat aina kääntyä parempaan suuntaan, kun on uskoa ja toivoa elämässä. Ne motivoivat kääntämään asioita ja löytämään uusia mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteita.
”Niin kauan kuin on elämää, on toivoa”
Toivo koetaankin vahvasti positiivisena tunteena tai asenteena, joka kannattelee elämää. Lumelääke auttaa sairauteen, kun sen tehoon uskoo. Silloin omakohtaisella uskon ja toivon tunteella sekä asenteella on valtaisa merkitys sairaudesta paranemiselle. Sanotaankin usein, että ”asenne on se, mikä ratkaisee”. Avoimena asenteena toivon oikeutus ei tarkoita aina toivon kohteen toteutumista, mutta ei myöskään sen hylkäämistä.
Toivo kokemuksena syntyy ihmisen itse hankkimasta tiedosta, siitä että tekee tiedolla jotain, eli toimii esimerkiksi oman terveytensä hyväksi. Omaa vastuuta on kannettava toivottominakin hetkinä. On tärkeää, että oma toivo herää ja siten ihminen jaksaa arjessa. Toivo lisää vastuullisuutta samalla myös yhteiskunnassa. Tunne siitä, että osallistuu yhteiseen asiaan mikä on oikein ja hyvää, vahvistaa toivon kokemusta. Tämä on tullut varmasti meille jokaiselle tutuksi pandemia-aikoina, joina olemme eläneet. Toivoa ei pidä kadottaa milloinkaan, huonoina hetkinäkään.
Toivon rooli työelämässä
”Siellä missä ei ole toivoa, ei ole ponnistelua kohti parempaa”, Samuel Johnson
Työllä on keskeinen arvo elämässä. Ihminen tekee työtä elääkseen, saadakseen riittävän toimeentulon, mutta myös tyydyttääkseen koulutukselliset ja ammatilliset itselleen asetetut tavoitteet sekä unelmat. Unelmia meillä jokaisella on jo ammatinvalinnan vaiheessa kuin myös silloin, kun etsimme itsellemme sopivaa työpaikkaa tai aloitamme uuden työn.
Monet ammatilliset unelmat syntyvät jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Työllä on myös sosiaalinen aspekti. Haluamme kuulua yhteisöön tai organisaatioon, jonka kautta voimme toteuttaa itseämme, osaamistamme ja yhteiskunnallisia tarpeitamme.
Kaikki unelmat eivät voi kuitenkaan toteutua. Ne voivat olla joskus hyvin epärealistisia tai utopistisen kaukaisia, joten muitakin realistisempia vaihtoehtoja on hyvä suunnitella tulevaisuutta ajatellen. Toivo liittyy unelmiin joka tapauksessa, vaikka niiden toteutumisen mahdollisuudet olisivat minimaalisen pienet. Suunnan ja tavoitteiden asettaminen on ihmisen elämän tarkoituksen hahmottamista ja etsimistä.
Nykyään elämänmeno on kiireistä ja hektistä. Myös työstä on tullut yhä pirstaleisempaa ja ponnistelua vaativaa. Työn pitää olla tuottavaa ja työnteko tehokasta sekä työntekijöiden panostettava innovatiivisesti kaiken kanssa täysillä.
Onnistuminen työssä edellyttää usein jopa sataprosenttista läsnäoloa melkein ympäri vuorokauden, jos ei fyysisesti niin ehkä ainakin internetyhteyden välityksellä valmiina vastaamaan ja toimimaan odotusten mukaisesti. Usein stressi, työssä uupuminen ja työpahoinvointi ei ole monen kohdalla kovinkaan kaukana.
Epävarmuustekijät työn säilymisestä ja muutoksista työolosuhteissa sekä kiristyvät ihmissuhteet ja huono johtaminen latistavat työn tekemisen innokkuutta. Toivottomuus, jopa pelko ja epätoivo saattavat nousta keskiöön. Mistä löytyy toivon kipinä, jos kriisit ja konfliktit työelämässä vievät työntekijältä lähes kaiken energian ja voimavarat?
”Vastoinkäymisissä ihmisen pelastaa toivo”, Menandros
Kriiseistä ja konflikteista selviämisessä tarvitaan avointa asennetta ja positiivista tahtoa ponnistella eteenpäin. Tämä tarkoittaa, että ihminen todella toimii, etsii erilaisia vaihtoehtoja. Tosin vaihtoehtoja saattaa olla liikaakin, jolloin valinta ei ole helppoa. Epätoivoisissa tilanteissa pienetkin toivon hiukkaset paremmasta auttavat ihmistä toimimaan tai rakentamaan uudenlaista sisältöä nykyhetkeen.
Martti Lindqvist nosti esiin tärkeän asian aikanaan työnohjaajien koulutuksessa, kun hän sanoi, että ”ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta, eikä elämän tarkoitusta”. Tuo mietelause antaa toivoa etsiä uusia mahdollisuuksia, vaihtoehtoisia unelmia, koska niitä on aina olemassa ja intensiivisellä toiminnalla ne ovat saavutettavissa. Toivo rikastuttaa elämää silloinkin, kun epätoivo painaa päälle.
Onnistumisen kokemukset yksilöllisesti ja yhteisöllisesti työssä toimivat kantavina rakenteina kriiseistä ja konflikteista ylipääsemiseksi. Siksi ihmisten parhaita puolia tuleekin nostaa esiin ja vaalia toimivaa vuorovaikutusta ihmissuhteissa. Positiivisemmalla suhtautumisella päästään etenemään etsittäessä hyvin kompleksisiinkin ongelmiin toimivia ratkaisuja.
Negatiivisuus vain lisää epätoivoa ja pelkoa. Syyllistämisellä ja syyllisyydellä ei päästä rakentamaan hyvää ja toimivaa työyhteisöä, ei myöskään omahyväisellä vallankäytöllä. Sananlaskussa ”toivon parasta, mutta pelkään pahinta” negatiivisuus valtaa alaa, mutta silti siitä löytyy toivon pilkahdus.
Ei kenenkään pidä olla kuitenkaan yltiöpositiivinen, vaan realistinen toiveikkuus onnistumisesta vie eteenpäin. Jonkun unelmiin voi liittyä kaipuuta, toivetta vanhan hyvän palaamisesta uudelleen, mutta toiselle se on mahdollisuus jostain, jonka voi saavuttaa tekemällä kovasti töitä ja ponnistelemalla eteenpäin vaikka hampaat irvessä. Ponnistelu ei kuitenkaan tapahdu muiden kustannuksella, vaan johtamalla itseään ja rakentamalla vahvempaa itsetuntemusta.
Organisaatioissa ja työyhteisöissä hyvään johtajuuteen kuuluu toivon johtaminen ja ylläpitäminen. Toivon johtaminen antaa tilaa virittää jokaisen työyhteisön jäsenen sekä omia että yhteisiä unelmia. Moninaisuuden tai erilaisuuden kunnioittamisella ja kannustamalla sekä tukemalla saadaan ihmisten parhaat puolet ja osaaminen nousemaan esiin.
Mahdollisuuksien avaaminen ja niiden hyödyntämisen salliminen antaa vapautta luoviin ratkaisuihin ongelmatilanteissa. Toivon johtaminen on vuorovaikutuksellinen yhteistyösuhde, joka on rinnalla kulkemista ja empaattista tukemista vaikeinakin hetkinä.
Voidaankin puhua hyvejohtajuudesta silloin, kun toimintatapojen perustana on johtajan itsensä harjoittama viisaus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus työtä, työyhteisöä ja organisaation kaikkia jäseniä kohtaan. Erityisesti kriiseissä tarvitaan sitkeyttä ja kestävyyttä sekä luottamusta tulevaisuuteen.
Työnohjaaja toivon ylläpitäjänä
”Yksikään pessimisti ei ole keksinyt tähtien saloja tai purjehtinut tuntemattomiin maihin, eikä avannut ihmismieliin uutta avaruutta”, Helen Keller
Sanotaan, että ”pessimisti ei pety”, mutta todellisuudessa pessimisti sukeltaa syvemmälle toteutumattomiin unelmiin ja epätoivoon.
Lokki Joonatan oli lokki, joka ei koskaan uskonut oppivansa lentämään taidokkaasti ja korkealla taivaalla. Se asetti itselleen ja elämälleen korkeamman tavoitteen, unelman ja siitä tuli lentotaituri. Se sai tukea kokeneemmalta lokilta ja siitä tuli viisas, oikean asenteen omaava tukija ja ohjaaja muille lokeille.
Työnohjaaja toimii ohjaajana oman kokemuksensa ja osaamisensa kautta. Se, millainen asenne hänellä on käsiteltävään asiaan, miten ottaa asioita puheeksi ja tukee ohjattavaansa vaikeissakin tilanteissa, on merkityksellistä. Toivo sisältyy onnistumisen kokemuksiin tai oppimiseen, kun niitä otetaan esille sallivalla, joustavalla ja positiivisella otteella.
Silloin, kun toivoa on vaikea löytää, kun usko horjuu, epätoivo syvenee ja masennus valtaa alaa, työnohjaaja voi valottaa toivon kehää, jonka toisella laidalla on nykyisyys ja vastakkaisella laidalla tulevaisuus. Nykytilanteesta toivottuun tavoitteeseen johtaa erilaisia olemassa olevia polkuja, joista jollakin voidaan päästä eteenpäin. Kun potentiaalinen polku löytyy, pohditaan yhdessä, miten omia toimintatapoja tulee muuttaa tai millaista muutosta nykytilanne edellyttää, että ohjattava todella voi saavuttaa tavoitteensa tai pyrkiä epätoivon syövereistä ulos.
Työnohjaaja voi toimia toivon johtajana, kysyä oikeita kysymyksiä ohjaustilanteessa, välittää, kannustaa ja rohkaista ohjattaviaan etsimään vaikeissakin työelämätilanteissa parhaita puoliaan sekä kykyjään selviytyä eteenpäin yksin ja yhdessä. Jokainen voi tehdä asialle jotain, jokaisen tulee tehdä jotain, jonka jälkeen saa toivoa uusia mahdollisuuksia, asettaa unelmia.
Lokki Joonatan loi uskoa onnistumiseen, kaikesta selviämiseen ja uusiin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Se uskoi kestävyyteen. Kestävyys ja yritteliäisyys sisältävät toivon pilkahduksia, kuten lausahdus ”asioilla on tapana järjestyä”.
Kirjallisuutta
Bach, R. (1991). Lokki Joonatan. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Fredrickson, B. L. (2001). The Role of Positive Emotions in Positive Psychology:
The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions. American Psychologist 56(3): 218–226. Juuti, P. (2005). Toivon johtaminen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Lopez, S. J. (2013). Making Hope Happen: Create the Future You Want for Youself and Others. USA: Atria Books.
Saarinen, R. (2020). Oppi toivosta. Tallinna: Gaudeamus Oy.
Seligman, M. E. P. (1992). Optimistin käsikirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) (2014). Positiivisen psykologian voima. Juva: PS-kustannus.